Uusi vuosi, uusi blogi ja päivityksiä omasta "uudesta" elämästä... itselle muistoja ja toivottavasti muillekkin jotain hyödyllistä.
Kerronpa hieman itsestäni aluksi.
Olen kohta 29 vuotias nuori nainen.
Rakastan ruokaa, ruoanlaittoa ja leivontaa ja herkkuja.
Olen aina INHONNUT kaikkea liikuntaa - koulun liikuntatunnit muinoin ai että mä vihasin niitä. Eikä sitä sen jälkeenkään tullut liikuttua kun satunnaisia yrityksiä sillon ja tällöin. Ei niitä voi laskea ja se alkoi näkyä.
12 vuotta parisuhteessa rakkaan mieheni kanssa näkyy/näkyi kropassa jo ennestään pyörällä neidolla :)
Kaikki alkoi muuttumaan kun pari vuotta sitten ensin pakotin itseni paikallisen opiston Painonhallintaa joogan avulla kurssi - no ihan huuhaata mutta jooga oli ihan kivaa. Seuraavaksi siskon kanssa samaisen opiston kuntonyrkkeilyn alkeille joka olikin mukavaa ja siitä kaksi "kautta" flexi bar tunteja joka on ihan mahtavaa.
Siitä päästäänkin menneeseen syksyyn.
Kesäloma meni ja no eihän sitä tullut lenkkeiltyä kuten oli suunniteltu ja loman loputtua aloin miettiä että joku motivaatiota tuova juttu olis hyvä... mutta mikä...??
Päädyin pitkän tutkinnan jälkeen että altiivisuuskello. Ensin mietin pelkää ranneketta, mutta mitä motivaatiota se tuo jos näet askeleet ja kalorit? Ei mulle mitään.
Päädyin ostamaan Polarin M400 aktiivisuuskellon jossa on näytössä aktiivisuuspalkki joka täyttyy päivän aikana. Tässä oli mulle motivaation tuoja! Joka päivä haluaa saada palkin täyteen tai ylikin.
Kellossa on myös monia muita ominaisuuksia joita hyödynnäm nykyään paljon mutta niistä voisin tehdä oman postauksen.
Kellon hankinnan jälkeen aloimme käydä yhdessä lenkillä mieheni kanssa joka oli joka oli jo aiemmin hänkin aloittanut urheilun salibandyn muodossa pitkän tauon jälkeen ♡
Yhteiset lenkit muodostui tavaksi nopeasti ja mieheni oli alusta asti ihan mieletön voimavara ja tsemppaaja - kiitos rakas.
Minä joka kunnon kanssa lähdin nollasta tarvitsin henkistä tsemppausta ihan mielettömästi.
Lenkkeilyä kävellen/juosten jatkui pari-kolme kuukautta. Senttejä alkoi lähteä- painoa ei. Vaikka samalla muutimme ruokailurytmiä tasaisemmaksi ja herkkupäivä kerran viikossa rytmiin.
Jokin mätti - mutta mikä?
Siinä sitten ONNEKSI serkkuni - himo liikkuja etsi 6viikon jaksolle henkilöä.jolle tehdä liikunta- ja ruokaohjelma.
Lupasin sitoutua noudattamaan tätä - vaikka usko itseeni ei ollut vahvin mahdollinen... Silloin.
Homma alkoi ja herkut sai jäädä kokonaan - iso muutos kun tähän asti oli pisin sokeriton jakso ollut 1,5-2 viikkoa.
Nykyään ei herkkuja tee edes mieli.
Muutama herkkupäivä on pidetty (Joulu x2 ja Uusi vuosi).
Nyt ruoka meni vaa'an kautta ja sitä syötiin tietyssä aikataulussa 5 ateriaa päivässä.
Alun totuttelun jälkeen homma alkoi rullaamaan ja nopeasti tein päätöksen että tässä ei ole kyse vain 6 viikon dietistä vaan nyt muuttuu elämäntavat.
Mitä järkeä on 6 viikkoa syödä tarkasti (max. 1 vapaa päivällinen viikossa) ja sen jälkeen palata entiseen? Ei mitään.
Tuloksiakin alkoi nopeasti tulla.
2 viikon jälkeen -3,5kg = motivaatio!
Liikuntaa oli tarkan ruokailun lisäksi 30-45minuuttia/4-5krt viikko.
Lenkkeilyä ja kotijumppaa.
Aluksi 5min kävely- 5 hölkkä menetelmällä ja siitä pidennettiin hölkkäaikoja.
Serkkuni on jatkanut kanssani tähän asti ja tehnyt saliohjelman ja päivittänyt ruokaohjelmaani. Ilman tätä neitoa varmaan lenkkeilisin mutta silti eläisin kuten ennen.
Tästä alusta on nyt n.3kk ja painoa on lähtenyt vajaa 17kg ja kyllä se muiden mielestä näkyy :)
Vaatteissa huomaan itse - muuten en... :)
Nyt liikuntaan on lenkkeilyn lisäksi tullut kuntosalilla käynti ihan lähi viikkoina.
Lenkillä juoksu ennätys on vajaa 4.5km ja salilla käynti on ihanaa.
Iso henkinen muutos on käyty läpi ja se on ollut kaikki vaivan arvoista ♡
Linnea
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti